Korppi

Heräsin autosta 

tiettömien teiden takaa. 

Viluisena.

Olin hengittänyt etäisyyttä itseeni.

Muuttunut korpiksi,

joka häpesi halvaantuneita siipiään. 

Nokkinut haaskaa 

raatokärpästen surina korvissani. 

Suu kuivana, kuin tulisi tomuksi jälleen.

           Et puhunut mitään sillä tiesit,
           että varastaisin sanat huuliltasi
           ja kirjoittaisin niillä loppukohtauksen,
           itselleni sopivaksi.

Heräsin autosta kaukana kotoa. 

Peloissani.

Enkä löytänyt enää niitä riehakkaita piirteitä

lapsivedellä pestyillä kasvoillani. 

Aamurähmäisillä silmilläni 

näkymättömät kyyneleet.

          Et puhunut mitään sillä tiesit
          että korjaisin jokaisen lauseesi,
          itsekyyden punakynällä,
          itselleni sopivaksi.

© Pekka Rokala